lauantai 28. toukokuuta 2011

Mekkoja. Dresses

Jahas, blogisiskot ja -veikot, on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi bloggasin. Syy johtuu siitä, että kirjoittamisen sijaan (tai lisäksi, olen myös harjoitellut kalligrafiaa, mutta siitä jokin toinen kerta) olen tehnyt kaikenlaista, joten nyt on jutunjuurta useammallekin kerralle. Ja nyt pitkä tarina.

Sain viimein valmiiksi villaiset mekkoni, joita olen väsännyt syksystä lähtien. Ensiksi aloitin ja viimeksi lopetin viininpunaisen mekon tekemisen. Siinä on pellavainen vuori, lyhyet hihat ja metallinapitus edessä. Talven aikana tuli vähän elopainoa lisää, joten se on tällä hetkellä vielä tyköistuvampi kuin oli tarkoitus. Hihat on tehty siihen samalla mestari Helenan istuttamalla peruskaavalla kuin tummanharmaaseenkin mekkoon, lyhyempänä vain. Harmaa karvaaja on tehty pelkästä villasta ilman vuorta. Siitä piti alun perin tulla keittiömekko, mutta innostuin tekemään siihen sen verran paljon napitusta hihoihin ja muita herkkuja, että siitä tulikin se parempi alusmekko. Huonompi tietysti myös, koska minulla on vain yksi säällinen.

Tuostapa tulikin mieleeni, että olin pari viikkoa sitten keskiaikatapahtumassa ja pari-kolme konkaria mainitsi jotain uusista mekoistani ja harmitteli sitä, että ei ole itse saanut tehtyä mitään uutta. Tuntui hassulta, koska itse olin hiessä painanut niitä mekkoja tapahtumaan, jotta minulla olisi edes jotain päälle pantavaa ja ajattelin, että kunhan saan edes yhden säällisen vaatekerran, sitten teen jotain muuta. Mielestäni uusi vaate joka tapahtumaan ei ole itseisarvo. Oikeastaan olen hieman kade vanhoille harrastajille, joilla on periodeja kuluneita ja korjattujakin vaatteita. Keskiajalla ei kuitenkaan ollut kuin kaikkein rikkaimmilla varaa keekoilla aina viimeisen päälle olevissa kamppeissa, sen verran ison työn tai rahan takana kangas silloin oli.

Ok, it seems it has been a while since I last blogged. The reason is I have made things instead of writing of them. I have written too, as I have practiced calligraphy, but that´s another story. Now I at least something to tell you about!

I have at last finished the woolen dresses I started to make last autumn. At first I started to make burgundy overdress with short sleeves. It is having a linen lining and brass buttons. It was supposed to be closefitting, but as I have gained a kilo or two during the winter, it is even more closefitting. I made the sleeves to it with the same basic pattern, fitted by Master Helena, as dark gray dress, but shorter. Gray cotte was supposed to be a kitchen dress, but then I made buttoned sleeves, so now it is my better underdress. Worse too, as I have only one proper one.

That reminds me of the reenactment event I joined a couple of weeks ago. Two or three "old" hobbyist mentioned my new dresses and said something about it that they had not made anything new to wear. I felt quite funny, as I had thought when making the dresses that when they are ready, I´d do anything else than clothes. I just had to make them, as I wanted at last to have something proper to wear. Actually I envy a little bit the old ones, as they are having dresses, which show age and use and are period in that. Anyway, only very rich people could wear good and relatively new clothes all the time, fabric was so expensive or time-consuming to make.


Tässäpä sovitusnukkeni Diana esittelee tummanharmaan mekon. Käänsin hihaa vähän paremmin esille, jotta napit näkyvät. Niitä on kaikkiaan 34, 17 kummassakin hihassa. Tein napit tämän ohjeen mukaan. Alemmassa kuvassa harmaan mekon päälle on puettu viininpunainen mekko. Se on noin 10 senttiä lyhyempi kuin harmaa.

Here my dummy Diana is wearing the gray dress. I turned the other sleeve to show the buttons. There are 34 of them together and I made them with the technique from here. In another pic she is having the burgundy dress over gray dress, which is about 10 centimeters longer than red one.


No, aioin siis nämä vaatteet tehtyäni tehdä jotain ihan muuta kuin vaatteita. Olen tehnytkin, mutta melko pian tajusin, että jos aioin kesällä olla liki viikon putkeen leiriolosuhteissa keskiaikaa elävöittämässä, saattaa se yksissä vaatteissa muodostua hieman tuskaisaksi sekä itselle että muille. Eipä sitten muuta kuin tekemään vielä jotain uutta. Nyt päätin tehdä vähän nopeammin käsin ommeltavan mekon. Hankin talvella Medieval Garments Reconstructed -teoksen (Fransen - Nørgaard - Østergård) ja päädyin lehteilemään sitä.

Well, so, I decided to do something else, when the dresses are ready. I have, but soon I realized I am going to spend a week camping in a medieval atmosphere and it would be a little bit hard to myself and poor people near me, if I do it in a same clothes all the time. Here I am, doing another new cotte, but a bit faster one, thought hand sewed. I bought Medieval Garments Reconstructed (written by Fransen - Nørgaard - Østergård) and started to read it.


Valitsin lähtökohdaksi mallin, jonka diaarinumero on D10581, Nørlundin numero 39. Siinä on palasia, eli ommeltavia saumoja vähemmän kuin esimerkiksi suositussa mallissa 38, jonka mukaan tein harmaan ja viininpunaisen mekon. Suurensin kaavat kirjasta ruudutetulle kaavapaperille, teippasin kiinni toisiinsa ja nuppasin kiinni Diana-parkaan. (Dianan soikea nimilappu näkyy muuten kaavapaperin läpi, jos katsoo tarkkaan.)  Halusin mekosta aika lailla tyköistuvamman, ja olkapääsaumat menivät aivan vinoon tässä sovituksessa. Korjasin olkapäät ja tiukensin saumoja nuppineuloilla. Piirsin uudet saumat ja purettuani hökötyksen leikkasin kaavat piirrosten mukaan.

I chose the model number D10581/38 Nørlund. It is having less parts and seams to sew than for example popular number 38, which inspired the gray and burgundy dress. I drew patterns, taped them together and pinned to poor Diana. (Btw, you can see her oval name tag through the paper). I wanted the dress to be more fitting and the shoulder seam was all wrong. I corrected the shoulder and pinned the patterns more closely. Then I drew the new seams and after unpinning I cut them.


En aio tehdä mekkoon etunyöritystä, joten liian tiukkaa siitä ei voi tehdä. Pieni halkio kauluksessa helpottaa mekon pukemista pään yli. Myös hihoista tein mahdollisimman helpot - ne nimittäin ovat jo valmiit. Ei nappeja, simppelit saumat vain. Hihat tein taas samalla peruskaavalla kuin aiemmissa mekoissa. Minusta on hauska tehdä hihat ensin, nyt kun tiedän kaavan toimivan. Tuntuu, kuin olisi saanut jo melkoisesti aikaiseksi, vaikka niitten ompelu onkin vain murto-osa koko mekkoon menevästä työstä. Ja sitten kun vaate on muuten ommeltu, ei tule ajatusta että ai niin, vielä ne hihat... Sen kun sovittaa ja kiinnittää hihat paikoilleen.

I won´t do the lacing, so the dress cannot be too closefitting. A little slit in a neckline helps when getting dressed. I made the sleeves simple way too - they are ready. No buttons etc. I used again the same basic pattern as earlier. I like to do the sleeves first, as then they are ready to assembly, when the other sewing is done. And it feels like I have made something ready, thought they take so much less time to sew than other parts of a dress.


Saumat ompelin jälkipistolla, vaikka se on hitaampi kuin etupisto, mutta jostain syystä pidän siitä ja sillä saatavasta tukevasta ompeleesta. Käänsin saumavarat toiselle sivulle ja ompelin kiinni vuoreen ja huolittelin samalla yliluottelupistolla. Hihansuun käänsin kapeasti nurjalle ja ompelin reunaan rivin pieniä etupistoja ja huolittelin saumavaran yliluottelupistoilla kuten monissa grönlantilaisten vaatteitten reunasaumoissa. Nelimetrisen helman ompelu noin on aikamoinen homma (tein niin noihin aiempiin), harkitsen käyttäväni harsinpistoa pisto kerrallaan tehtävän etupiston sijasta. No, sen näkee sitten.

The seams are sewed with the back stitch, thought it is more slowly than the running stitch: I just like it and the feeling that the seams are strong. I turned the seam allowances to the other side and overcast stitched them. I used stab stitches and overcast stitches to hem the sleeves like in a many hem seams of the dresses from Greenland. Hemming the four meters of hemline with the stab stitch could be rather fatiguing (done that with the other dresses)  so maybe I´ll use running stitch there. Well, we´ll see.