Liripiippaviitan pojat. The Sons of Liripipecape

Tänään oli vihdoinkin sen verran valoa, että sain otettua edes jonkinlaisia kuvia viime aikoina valmistuneista töistä. Nyt kuvia onkin sitten ainakin pariin blogimerkintään. Tällä kertaa kerron muutamasta asusteesta, jotka ovat sävy sävyyn uuden alusmekkoni kanssa.

Ensin valmistuivat villakankaiset sukat, jotka ovat olleet leikattuna jo pitkään. Tällä kertaa tein pohjan eri tavoin kuin aiemmissa sukissa, niin että pohjaan muodostuu ristinmuotoinen sauma. Tämä onkin yleisempi tapa tehdä keskiaikainen sukka. Oletteko muuten koskaan yrittäneet saada otettua omista jaloistanne kuvaa, jossa perspektiivi olisi edes jotenkin kohdillaan? Konstigt, säger jag. Varsinkin jalkapohjan kuvaus.

 

Today we got finally a little bit sun and I could take photos of things I have made lately, mostly during the holidays. So now I have enough pics for at least a couple of bloggings. This time I will tell about accessories, which are made from the same fabric than my new underdress.

At first I finished woollen socks I had cut months ago. This time I made the bottom or sole of the socks differently than earlier. The way here is more commonly used than the one I have used before. There is a crossing of the seams at the middle of the sole. By the way, have you ever tried to take a pic of your own feet with even closely normal perspective? Konstigt, säger jag. Especially when you try to photograph the sole.

 

Liripiippaviitan jälkimainingeissa tein pikkuisen myssyn, jota voi pitää pellavamyssykän päällä vaikkapa vilpoisammalla ilmalla tai silloin kun haluaa olla siistimmin asutettu, mutta ei huvita viritellä leukaliinaa ja huntua. Minulla on hunnun käytön kanssa ongelma varsinkin silloin, kun on lievää nuhaa (ja milloinpa sitä ei pölyallergikolla olisi), että kuuloni huononee huomattavasti. Siksi käytän arkisemmissa elävöitystilanteissa muita päähineitä ja puen hunnun juhlaan, jopa niin, että se erottaa ”arjen” ja juhlan mielessäni mukavasti toisistaan lyhyessäkin tapahtumassa.

After finishing the liripipecape I made a small hood I can use over the linen cap when it is cooler or I want to dress a bit better without wearing veil. I am having a little personal problem with veils. If I am having a bit of stuffed nose (and I am pretty often as I am allergic for dust) wearing veil at the same time makes my hearing worse. So I usually wear another headdress otherwise and veil at more formal occasions, even so that in my mind my headdress makes the difference between formal and informal, even thought the dresses were the same during a day at event.

Joka tapauksessa, tein siis pienen villaisen okrankeltaisen pellavalla vuoritetun hilkan tapaisen myssyn, joka on yksinkertaisempi versio Luttrel-psalttarin kuvituksessa näkyvästä hilkasta, jollaisen on esimerkiksi Neulakon Elina tehnyt. Tällaisia yksinkertaisempia päähineitä olen nähnyt joissakin keskiaikaisissa käsikirjoituskuvissa myös miehillä, mutta arvatkaa vaan, löysinkö tähän hätään yhtään kuvaa todistaakseni väitteeni, no enpä tietenkään. Liitän taas linkin, kunhan tulee uudelleen vastaan moinen kuva. Sitten tein samanlaisen myssyn ilman vuoria. Ja sitten tein samanlaisen myssyn sinisestä kankaasta. Ja muutamasta muunvärisestä kankaasta, mutta kuvassa näkyvät vain okra ja sininen. Sininen onkin päässä oikein kunnon smurffi-pipo.

Anyway I made a little onion brown woollen hood with linen lining. It is simpler version of the hood of the one from Luttrell Psalter. For example Elina from Neulakko have made more exact copy of it. I have seen this kind of simpler versions men had wear in another manuscripts, but you can guess if I found any as a proof just now. No, but I will link them as soon as I find them again. Then I made similar hood without lining. Then I made similar blue hood. Then I made similar hoods with different colours of wool. Blue hood is really a Smurf hat!

 

Ja sitten mopo lähti keulimaan vielä kiivaammin ja tein uuden okran myssyn, jossa on reunassa kirjailtu lohikäärmeitä. Kuvioaihe on napattu käsikirjoituskuvituksista. Olen käyttänyt samaa aihetta useammankin kirjakäärön illuminaatiossa ja olen kovasti tykästynyt noihin pikku veijareihin. Ajattelin, että kun nyt olen tuosta kalligrafiasta ja siihen liittyvistä jutuista innostunut muutenkin, niin kai se pitää olla asiallinen myssy puuhaan. Tässä kuva keskeneräisestä kirjonnasta (kuva on otettu hämärämmissä olosuhteissa keinovalossa) ja lähikuvia kirjonnoista.

 Then I got totally carried out again and made a yellow-brown hood with lining and border with embroidered dragons. I have drawn similar dragons to a few scrolls, as they are quite common in medieval manuscripts and I really like those little fellas. And as I am taking the calligraphy and illumination more and more seriously, I thought to take something from them to wear too. Here you can see a pics of unfinished embroidery and the dragons ready.

 

Niin joo, tein uuden alusmyssynkin, sellaisen pyhän Birgitan myssyn, mutta nyt huomaan, etten ottanut siitä kuvaa. Vanha on jäänyt liian pieneksi nyt kun hiukseni ovat kasvaneet ja pitäisi saada nuttura sopimaan pipon sisään. Mutta siitä enemmän seuraavan kerran kun on valoisaa. Sitä paitsi se ei ole samaa okranväristä villaa kuin hilkka ja sukat, vaan, no tietysti, valkoista pellavaa. Ja onhan minulla ikuisuusprojektina se kyseisen myssyn välipitsin ohjeen tekeminen.

”Sävy sävyyn uuden mekkoni kanssa?”, kysyy tarkkaavainen lukija. Jep. Tekeillä on.

And yes, I made a new St. Birgitta cap too, but realized I did not take a photo of it. The old one is a bit too little for me now, when my hair is longer and I should fit the braid inside of the cap. I will photograph it next time sun is shining here. Besides it is not made of same onion yellow wool as the other accessories here.

“…made from the same fabric than my new underdress.” you might ask. Yeah. I am making it.